sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Juhlapäivä

Mr. O.Pulkkanen on sanonut aikanaan, että kisapäivä on aina juhlapäivä. Silloin saa mitata omaa ja kilpakumppaneiden tasoa. Tämä päivä voidaan juuri ja juuri luokitella juhlapäiväksi, kun Reippaan O & C starttasi Roomassa I Granai Run -tapahtumaan, matkana 10km maantiellä. Kilpailun järjesti tutunkuuloinen organisaatio, RRR, (RomaRoadRunners).

Vaikka kyseessä ei ollut kauden pääkisa, niin pieni testijuoksukin saa aikaan tutun valmistautumisen. Edellisenä yönä ei saa kunnolla unta, pientä hikoilua, käyskentelyä vichyn kanssa, sekä levottomia juttuja. Aamulla ponkaistiin klo 06.00 pienelle aamulenkille ja kisa starttasi klo 10.15.

Molemmilla herroilla juoksi kulki omasta mielestä varsin mukavasti. Ollilla oli alussa niin kovat menohalut, että mies ilmoitti voittavansa juoksun, kun matkaa oli mennyt 500m! Harvalla riittää pokka siihen. Loppujen lopuksi Olli luukutteli 10km aikaan 32.37 ja Janne juoksi 35.34. Reitti oli kohtuu nopea juosta, vaikka tasaista kohtaa ei reitillä juuri ollutkaan. Koko ajan juostiin joko loivaa ylämäkeä tai loivaa alamäkeä. Tapahtuma oli varsin mukava ja Olli sijoittui kokonaistuloksissa 13. ja Janne 51. Juoksijoita juoksi maaliin noin 1900. Kisojen järjestäjät olivat innoissaan suomalaisista juoksijoista ja ”kisapomo” hehkutti Lasse Virêniä. Hehkuttamisen arvoinen mies.

Palkinnoksi Ollille luovutettiin 8 kiloa pastaa. Nyt on tiedossa mitä loppuleirin ajan porukka tulee syömään. Ettei tarina jää ainoastaan miehiin, niin kerrotaan, että Virpi ja Reetta juoksivat samassa tapahtumassa 4km ”Fun Runin”, tytöillä oli palauttava päivä ja iloisen juoksun lisäksi tyttäret taivalsivat lisää palauttavaa juoksua ennen ja jälkeen startin. Huomenna tytöt ovat nopeita kuin tuuli ja pojat kestäviä kuin muuli!

Juhlan lisäksi Ostiaan saapui ensikesän Reippaan viestijoukkueen kantava voima, Tomi! Miestä ei päästy juoksuttamaan, mutta Espanjassa talvehtiva mies vakuutti olevansa kovassa lyönnissä kesää varten. Ruskea ihonväri ainakin on havaittavissa.


torstai 29. maaliskuuta 2012

Hullut vuodet Roomassa

Mukavasti meidän kanssa yhtä aikaa ajoittivat italialaisittain Hullut (Matti) ja Vuodet (Anni) oman kevätlomareissunsa tänne Ostiaan. Pariskunta saapui paikalle puolen päivän jälkeen maanantaina ja jo neljän maissa iltapäivällä oltiin jo kentällä treenaamassa. Kentänhoitaja oikein odotti että koska se ”Matti” saapuu kun kentälle sisäänpääsyyn oikeuttava kortti oli jo viikon odottanut ottajaansa. Aika hullun 600m testin mies vetikin heti matkustuspäivänä... Muut rassattiin vähän enemmän ja hiljempaa, ja koko porukalla taisi olla oikein hyvä treenipäivä.

Tiistaina kevyen 14km vauhtileikittelyn (pojat) jälkeen käytiin taas Roomassa seikkailemassa. Moni sai uuden valtion omaan vierailukarttaan kun Vatikaaninkin puolella pyörähdettiin. Melkolailla yhtä raskas päivä kun edellinenkin turistikierros. Tytöillä oli suurinpiirtein sama määrä kasseja kannettavaksi tulomatkalle.

Keskiviikko ja torstai treenattiin sitten niinkuin urheilijan kuuluukin. Kevyttä ja vähän reippaampaa lenkkiä, loikkaa, nopeutta ja intervallia ainakin yhden romanttisen kaupunkiloman tarpeiksi. Annin mielipidettä en loman onnistumisesta tiedä. Ainakaan mies ei ollut pahoilla teillä.

Sunnuntaina ennen hullujen vuosien alkamista ehdittiin vääntämään pitkää lenkkiä metsäteillä. Siellä asustelee myös villisikoja ja onkin hyvä että juoksijoita on ryhmässä vähintään kaksi. Jannen kanssa odotellaan jo kummalle käy huonosti kun sian kohtaamme. Jannen räjähtävä voimantuotto takaa että hän on minua edellä ensimmäisen 40m matkan. Sitten ollaan tasoissa ja pikkuhiljaa ero alkaa kääntyä diisselin eduksi. Villisian nopeusominaisuudet siis ratkaisevat kumpi kantaa kumman metsästä kotiin. Tai sitten syödään Asterixin ja Obelixin tapaan erittäin hyvin.

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Kolme kovaa ja yksi kevyt -vai miten se oli

Treeniviikot Ostiassa pyörähtivät siis maanantaina käyntiin. Urheilijan arjessa vaihtelevat treeni, ruokailu ja lepo. Ja sitten tehdään jotain muuta jos jaksetaan. Kolme päivää ja kuusi hyvin onnistunutta harjoitusta sai valmentajan tarkkailemaan urheilijoiden ilmeitä ja toteamaan että tehdääs pieniä muutoksia suunniteltuun ohjelmaan. Pidetään jo torstaina kevyempi päivä perjantain sijaan. (Kyllä tähän valintaan pikkuisen vaikutti myös kentän aukiolot ym., mutta kevyt päivä oli kuitenkin tarpeeseen).

Torstai 22.3.2012 klo 9.00. Neljä urheilijaa lähtee aamulenkille (kyllä, Virpikin on urheilija, ettäs tiedät Välipakan Matti). Viimeinenkin urheilija kämpillä klo 10.02. Aamupala. Jätkät lepäilee, tytöt meikkaa. Klo 11.00 pihalle ja lähijunaan. Klo 12.00 Rooma, Piramide. Kahvia ja paninot. Metrolla keskustaan, pari nähtävyyttä matkalla. Via del Corsolle ja sitten se alkaa... treeni josta kukaan miesurheilija ei ole selvinnyt kunnialla! Shoppauspäivä. Mutta meillä Jannen kanssa onkin luotuna pettämätön taktiikka. Ensimmäinen kauppa -10min ja molemmilla on uudet farkut, minulla paita ja Jannella uudet kengät. Pihalle. Sovitaan treffit kolmen ja puolen tunnin päästä Piazza del Popololle. Me Jannen kanssa käydään vähän nähtävyyksiä vielä ja mennään puistoon lepäämään. Tytöt suorittavat yhteensä 3 ja puoli tuntia tauotonta shoppausta. Ajellaan erinäisillä julkisilla takaisin Ostiaan. Meillä koskee jalkoihin ja väsyttää niin pirusti. Tytöt ei tunnusta. Leirin kovin päivä. Tähän mennessä.

Perjantaina palattiin taas arkeen ja vedettiin tiukka nopeusvoima/nopeus ja illalla kevyttä intervallia puistossa. Lauantai sujui taas aamulla voimaillen ja illalla aerobista kynnystä rassaten. Pian mennään syömään ”pitkän pojan” ravintolaan. Mereneläviä varmaankin, ne on täällä erilaisia kuin Kallavedestä nostetut.

Olli

torstai 22. maaliskuuta 2012

Ostia & Victoria Secret

Vaikka kevät alkaa vääjäämättömästi saapua jo Kuopion korkeudelle, niin siitä huolimatta Kuopion Reippaan neljä urheilijaa pakkasi laukkunsa ja vaihtoivat komeat Kuopion maisemat hieman kesäisempään. Kohteena oli Italian Ostia ja reissuun lähtivät Olli, Virpi, Janne ja Reetta.

Sunnuntaina oli edessä pitkä ja raskas matkustuspäivä. Kuopion maaperältä irtaannuttiin 11.30 ja Italiaan laskeuduimme klo 19. Välissä pieni lasku Helsinkiin, jossa seurueemme kerkesi ruokailla ja nostaa leirikuumeen suunnitelmissaan hyvin korkealle. Valitettavasti kuume näytteli liian suurta osaa Virpillä, joka on ollut hieman toipilaana reissun alussa. Janne ja Reetta on myös ollet flunssan kourissa, mutta harjoittelemaankin päästiin.

Italiassa oli sunnuntaina illasta n. 15 astetta lämmintä. Jännitysnäytelmä alkoi lentokentällä Ollin matkalaukun ollessa hetken hukassa. Kokeneena Italian miehenä Olli sönkötti aikansa ja matkalaukku löytyi tilauksesta. Tämän episodin takia myöhästyimme lentokentältä lähtevästä bussista, joka olisi vienyt meidät perille Ostiaan. Olli näytti suurmiehen taitonsa ja hommasi seurueellemme pimeän ja varsin tilavan taksin. Majoituspaikkaan päästiin, kun Olli loppupeleissä opasti kuljettajan perille. Vanha mies oli tyytyväinen, kun pääsi kuskaamaan urheilullisen seurueemme ja toivotteli hyviä jatkoja.

Huoneenluovutus oli juhlava tilaisuus. ”Mamma” tuli tervehtimään Ollia ja Virpiä, jotka olivat vuosi sitten tehneet lähtemättömän vaikutuksen vuokraemäntään. Paikallinen sihteeri teki Janneen vaikutukseen, olihan hänen nimensä Victoria Secret (paidassa ainakin luki niin) ja jalassa upeat lepardihousut. Asuinhuoneisto saatiin ja ruoka hommattin. Leiri oli alkanut.

Maanantaina alkoi urheilijan arki. Aamutreeni heitettiin alta pois ja samalla katseltiin paikallisia juoksupaikkoja, urheilustadion ja merikin löydettiin. Aamulla oli urheilukentällä lasten yleisurheilukisat menossa ja paikallinen RRR-porukka oli vetelemässä omia yhteislenkkejään. Illasta tehtiin jo hapenotonharjoitus radalla ja kävimme esittelemässä itsemme paikalliselle kenttävahdille ja saimme harjoituslipukkeet kentälle. Vilaus muistakin suomalaisista yleisurheilijoista on nähty. Todennäköisesti heihinkin kerkeämme reissun aikana törmäillä.

Leiri on alkanut Reippaasti ja kaikki jo puhuvat omasta mielestään sujuvaa italiaa. Leipää ja jäätelöä on kaupasta tilailtu ja mitäpä muuta urheilijaa ravinnokseen tarvitsee? Kaduilla kaikuvat Ciao bella -huudot, kun vihreät asujen kannattajat kuluttavat lenkkitossujaan ja aiheuttavat ihmetystä ruskealla ihopigmentillä ja irlantilaisella olemuksella.
- C