Hullut vuodet Roomassa

Mukavasti meidän kanssa yhtä aikaa ajoittivat italialaisittain Hullut (Matti) ja Vuodet (Anni) oman kevätlomareissunsa tänne Ostiaan. Pariskunta saapui paikalle puolen päivän jälkeen maanantaina ja jo neljän maissa iltapäivällä oltiin jo kentällä treenaamassa. Kentänhoitaja oikein odotti että koska se ”Matti” saapuu kun kentälle sisäänpääsyyn oikeuttava kortti oli jo viikon odottanut ottajaansa. Aika hullun 600m testin mies vetikin heti matkustuspäivänä... Muut rassattiin vähän enemmän ja hiljempaa, ja koko porukalla taisi olla oikein hyvä treenipäivä.

Tiistaina kevyen 14km vauhtileikittelyn (pojat) jälkeen käytiin taas Roomassa seikkailemassa. Moni sai uuden valtion omaan vierailukarttaan kun Vatikaaninkin puolella pyörähdettiin. Melkolailla yhtä raskas päivä kun edellinenkin turistikierros. Tytöillä oli suurinpiirtein sama määrä kasseja kannettavaksi tulomatkalle.

Keskiviikko ja torstai treenattiin sitten niinkuin urheilijan kuuluukin. Kevyttä ja vähän reippaampaa lenkkiä, loikkaa, nopeutta ja intervallia ainakin yhden romanttisen kaupunkiloman tarpeiksi. Annin mielipidettä en loman onnistumisesta tiedä. Ainakaan mies ei ollut pahoilla teillä.

Sunnuntaina ennen hullujen vuosien alkamista ehdittiin vääntämään pitkää lenkkiä metsäteillä. Siellä asustelee myös villisikoja ja onkin hyvä että juoksijoita on ryhmässä vähintään kaksi. Jannen kanssa odotellaan jo kummalle käy huonosti kun sian kohtaamme. Jannen räjähtävä voimantuotto takaa että hän on minua edellä ensimmäisen 40m matkan. Sitten ollaan tasoissa ja pikkuhiljaa ero alkaa kääntyä diisselin eduksi. Villisian nopeusominaisuudet siis ratkaisevat kumpi kantaa kumman metsästä kotiin. Tai sitten syödään Asterixin ja Obelixin tapaan erittäin hyvin.